RECIPE-blogi: Historian ja tulevaisuuden vuoropuhelua Dar es Salaamissa

Oulun yliopistolla yhteistyökumppaneineen on käynnissä monitieteinen, Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama RECIPE-tutkimushanke, jossa pyritään ymmärtämään kaupunkiympäristöjen ja tartuntatautien välisiä monimutkaisia vaikutusketjuja. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä historiallista ymmärrystä pandemioiden ja tartuntatautien torjuntataktiikoista sekä etsiä historiasta esimerkkejä siitä, millaiset ratkaisut ovat tehneet kaupungeista epidemiaturvallisempia ympäristöjä ja millaiset taas haavoittuvampia.

Tätä tarkoitusta varten järjestimme 25.–27.10. dosentti Jan Kuhasen koordinoimana kansainvälisen ”Healthy Cities in History” -työpajan Tansanian Dar es Salaamissa, joka on Afrikan mantereen kuudenneksi suurin kaupunki ja yksi maailman nopeimmin kaupungistuvista alueista sekä kasvavista talouksista. Dar es Salaamin kaupungistumistahti on ollut huimaa 1970-luvulta lähtien, ja YK:n ennusteiden valossa kaupungin väkimäärä kasvaa nykyisestä noin 6 miljoonasta kaksinkertaiseksi vuoteen 2035 mennessä, siis yhdeksi Afrikan suurimmista kaupungeista.

Alkujaan Dar es Salaam perustettiin 1800-luvulla lähelle Mziziman kalastajakylää, joka tarkoittaa swahilin kielellä ”tervettä kaupunkia”. Siirtomaahistoria ja sen jälkeiset ajanjaksot ovat kuitenkin sisältäneet paljon sairautta, eriarvoisuutta ja sosiaalipoliittisia mullistuksia, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen ihmisten elinolosuhteisiin. Myös fyysinen kaupunki itsessään on kokenut suuria muutoksia slummialueiden radikaaleista saneerauksista ulkomaisten investoreiden näkyviin maamerkkeihin. Tästä huolimatta historiallisia rakennuksia ja kaupunkirakenteen elementtejä on edelleen tunnistettavissa.

Esityksissä tartuntatautien ja kaupunkisuunnittelun historiaa

Dar es Salaamin asemapiirros vuodelta 1911. © Jan Kuhanen / National Museum of Tanzania.

Työpajamme osanottajajoukko koostui Dar es Salaamin yliopiston historian laitoksen tutkijoista sekä Oulun yliopiston RECIPE-tutkijoista täydennettynä Helsingin yliopiston sosiaalihistorian professori Sakari Saaritsalla. Tervehdyksensä tilaisuuteen toi myös Suomen suurlähetystön edustaja Juhana Lehtinen, joka korosti erityisesti korkeakouluyhteistyön merkitystä Tansanian ja Suomen välillä.

Työpajan aluksi keskustelimme kaupunkisuunnittelun ideoiden ja ihanteiden vaikutuksista kaupunkien kehitykseen aikakausien saatossa, ja mahdollisista yhtymäpinnoista nykypäivän kaupunkisuunnitteluun. Vaihdoimme ajatuksia etenkin skotlantilaisen kaupunkisuunnittelupioneerin Sir Patrick Geddesin (1854–1932) ekologisesta ja humaanista lähestymistavasta, niin sanotusta ”kaupunkikirurgiasta” vaihtoehtona radikaaleille kaupunkiuudistuksille. Keskustelumme kulminoitui Afrikan historiassa toteutettuihin slummialueiden uudistuksiin, joiden julkilausuttuna tarkoituksena oli parantaa asukkaitten elinoloja ja terveyttä, mutta jotka todellisuudessa toteutettiin muista tarkoitusperistä.

Päästyämme vauhtiin projektitutkija Pekka Korpelaisen esitys valotti maantieteilijän perspektiivistä erilaisten aineistojen hyödyntämismahdollisuuksia geoinformatiikan keinoin. Tutkimusmenetelmien historiallinen kehityskaari 1800-luvun epidemiologisista kartoista moderneihin GIS-työkaluihin onkin tärkeä ja mielenkiintoinen näkökulma, joka kehittyy nopealla tahdilla luoden uusia mahdollisuuksia tuottaa tietoa epidemioiden, kaupunkirakenteen ja biodiversiteetin välisistä yhteyksistä.

Tutkijatohtori Frank Edward käsitteli puolestaan 1800-luvun koleraepidemioiden vaikutuksia Dar es Salaamin kaupungin suunnitteluun. Esityksen karttavisualisoinnit toivat hyvin esille, kuinka koloniaalisen ajan kaupunkisuunnittelu perustui aluksi funktionaaliseen toimintojen erotteluun, joka lopulta muuntui rodullisin perustein tehtyyn kaupunkisuunnitteluun sekä jaettuun kaupunkiin. Tästä hätkähdyttävin kaupunkirakenteellinen esimerkki on tuon ajan ”cordon sanitaire”, eli kaupunginosien välille tarkoituksella suunniteltu avoin maa-alue, jonka tarkoituksena oli toimia ns. hygieniapuskurina eurooppalaisten ja afrikkalaisten alueiden välillä.

Tutkijatohtori Annukka Sailon esitys käsitteli niin ikään koleraepidemiaa ja sen torjuntakeinoja 1800-luvun Helsingissä, jolloin tieteellinen ymmärrys taudinaiheuttajista oli vakiintumassa, mutta tietoa ei välttämättä omaksuttu suoraviivaisesti käytäntöön. Samassa hengessä professori Saaritsan puheenvuoro lavantautiepidemiasta Tampereella vuonna 1916 nosti esille monia ihmisten käyttäytymisen kontrollointiin ja informaatiovaikuttamiseen liittyviä haasteita epidemioiden hallintapyrkimyksissä. Esitykset toivat hyvin esiin tavallisten ihmisten toimijuuden merkityksen sekä tosiasian, että tietämys ei välttämättä konkretisoidu teoiksi kansan, viranomaisten tai poliitikkojen keskuudessa, koska taloudelliset, ideologiset ja puoluepoliittiset seikat värittävät päätöksentekoa. Käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta voikin pohtia, kuinka motivoida ihmisiä muuttamaan ajatteluaan ja käyttäytymistään tartuntatautiepidemiatilanteessa, ja millaisia lyhyen tähtäimen keinoja kaupunkisuunnittelijoilla olisi käytössään.

Toimivan julkisen terveydenhuollon sekä infrastruktuurin merkitys epidemioiden ja pandemioiden torjunnassa, hallinnassa ja seurannassa on joka tapauksessa keskeinen lähtökohta. Puhtaan vesijohtoveden, sähkön, viemäröinnin ja jätehuollon puute vaikeuttavat edelleen merkittävästi perusterveydenhuollon järjestämistä monilla alueilla Afrikassa. Professori Frederick Kaijagen puheenvuoro käsitteli tilallisia, taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttivat erityisesti Dar es Salaamin AIDS-orpojen tilanteeseen Manzesen slummialueella 2000-luvun alussa. Tutkijatohtori Musa Sadockin esitys kuvasi taistelua tartuntatauteja vastaan, esimerkkinä isorokkoepidemia vuosina 1919–1970. Esityksissä reflektoitiin myös COVID-19-pandemian oppeja, sekä vaikeaa kysymystä sairastuneiden eristämisestä ja stigmatisoinnista.

Tutustumista kaupunkiin

Onnistuneiden seminaaripäivien jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin omin silmin. Oppaanamme toimi Dar es Salaamin yliopiston historian laitoksen tutkijatohtori Frank Edward. Suuntasimme aluksi yliopiston vehreälle kampukselle, joka on rakennettu 1960-luvulla kaupungin korkeimmalle mäelle. Saimme kuulla sijoituspaikan valinnan liittyneen myös kaupungin kehityksen symbolisiin ulottuvuuksiin – korkeinta opetusta tarjoavan instituution sijaintipaikan katsottiin soveltuvan hyvin kaupungin yläpuolelle. Vierailu huipentuikin konkreettisesti yliopiston kirjaston katolle, josta avautui uskomaton näkymä kaupungin ylle ja Intian valtamerelle. Ohitimme myös opiskelijayhteisölle symbolisesti merkittävän puun, joka istutettiin yliopiston sisäpihalle sen alkuvuosina. Kyseisen puun tärkeydestä kertoo sille annettu lempinimi ”The Degree Tree”.

The Degree Tree.

Ekskursiomme jatkui yliopiston kampukselta kohti kaupungin keskustaa ja Kariakoon aluetta. Sen ihmisiä, ajoneuvoja ja kaupankäyntiä pursuilevan ytimen käsittäminen tuntui ensikertalaisesta päätähuimaavalta. Saimme tutustua kaupunkiin +30 asteen auringossa lähes koko ekskursion ajan, kunnes iltapäivällä yllättänyt sade pakotti jatkamaan kiertelyä bussikyydillä. Näimmekin omin silmin, kuinka rankka vesisade sai kaupungin kadut tulvimaan minuuteissa. Tämä sai meidät pohtimaan nk. suunniteltuja haavoittuvuuksia, kuten viemäröintijärjestelmän tehottomuutta, avo-ojia ja niiden yhteyttä vesi- ja vektorivälitteisten infektiotautien, kuten malarian, leviämiseen kaupunkialueilla. Hulevesien hallinta on noussut ilmastonmuutoksen myötä yhdeksi keskeisimmistä kaupunkisuunnittelun kysymyksistä. Sopeutumistaktiikoiden joukossa on painotettu kaupunkiekosysteemien tärkeyttä, joihin sisältyy myös niin sanottujen hulevesipainanteiden ja kosteikkojen tietoinen rakentaminen kaupunkirakenteen osaksi. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisääminen on elintärkeää, mutta tulemmeko samalla luoneeksi otollisia olosuhteita hyttysten välittämien tartuntatautien leviämiselle myös Euroopassa?

Ajatuksia tulevaisuuteen

Matkan antia tulemme varmasti pohtimaan vielä pitkään jälkeenpäin, ja toivon mukaan yhteistyömme Dar es Salaamin yliopistoon saa uusia muotoja. Globaalin etelän ja pohjoisen vuoropuhelu on äärimmäisen tärkeää, ja tutkimusaiheemme valossa on myös aihetta itsetutkiskeluun: olemmeko globaalin pohjoisen osalta tuudittautuneet lääketieteen kykyyn ratkaista tartuntatautikysymykset jatkossakin, vai tarvitsemmeko sairauksien hoitamisen operatiivisen tason lisäksi strategisia panostuksia ns. yläjuoksulle, esimerkiksi ekologisen ja planetaarisesti kestävän kaupunkisuunnittelun kautta?

Tutkijat Sakari Saaritsa, Pekka Korpelainen ja Musa Sadock virkistystauolla.

Työpaja herätti ajatuksia myös epidemioiden eroavaisuuksista tartuntamekanismien suhteen, ja ylipäätään mahdollisuuksista vaikuttaa niihin joko suoraan tai välillisesti kaupunkisuunnittelulla. Vesivälitteisten tartuntatautien, kuten koleran, torjunnan osalta kunnallistekniikan (ja insinöörien!) toimesta voidaan tehdä paljon, mutta sen sijaan ilma- tai vektorivälitteisten epidemioiden osalta kaupunkisuunnittelun keinovalikoima vaikuttaa rajallisemmalta. Kaupungistumisen tahti voi yksinkertaisesti olla myös niin nopeaa, että hallitsematon urbanisaatio on jatkuvasti edellä suunnittelua. Ovatko tämän päivän megapolikset saavuttaneet Charlie Chaplinin ”Modern times” -elokuvan hengessä kriittisen pisteen, jossa kaupungistumiskehitys on muuttunut hallitsemattomaksi, itseään ylläpitäväksi prosessiksi, joka nielee yhä uusia alueita muuttaen ne betoniviidakoiksi tai myrkyllisiksi slummeiksi? Suunnitteluratkaisut voivat sisältää myös ristikkäisvaikutuksia. Tämän vuoksi meidän on kehitettävä nykyistä toimivampaa, monialaista (planetaaristen) terveysvaikutusten arviointiprosessia kaupunkisuunnittelun tueksi.

Pandemioiden torjunnan ja hallinnan kannalta keskeinen tekijä on myös kansan ja johtajien välinen luottamus. Lukutaitoinen, tieteelliseen tietoon ja viranomaisiin luottava yhteiskunta on kansanterveysvalistuksen onnistumisen edellytys. Myös poliitikkojen ja viranhaltijoiden on ymmärrettävä tieteellisen tiedon merkitys ja kyettävä toimimaan sen pohjalta. Toteankin lopuksi, että kaupunkisuunnittelu on käytännön ja tutkimuksen ala, jonka tarkastelukohteena on tulevaisuus. Ilman ymmärrystä historiasta operoimme ilman päteviä matkaoppaita.

Teksti ja kuvat: Emilia Rönkkö (jollei toisin mainita)

Kirjoittaja on RECIPE-hankkeen kaupunkisuunnittelun tutkimusryhmän johtaja.

Ajankohtaista

RECIPE-opiskelijakilpailu: Tule innovoimaan ratkaisuja tulevaisuuden terveille kaupungeille!

RECIPE-hanke järjestää monialaisen opiskelijakilpailun Oulun yliopiston, UNIC:in ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille ajalla 18.4.- 18.6.2024. Kilpailussa tutkitaan kaupunkien kestävyyttä ja terveyttä tukevia ratkaisuja luontopohjaisten ratkaisujen kautta. Kilpailuinfo / Competition info (in English below): 1. Kilpailukutsu Kutsumme Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun sekä European University of Post-Industrial Cities (UNIC) opiskelijoita innovoimaan ratkaisuja kestävien ja hyvinvoivien kaupunkien puolesta! 1.1 […]
Recipe Ympäristöterveys

Tutkimus: Asuinympäristön vihreys ja liikunta voivat pienentää masennusriskiä

RECIPEn ympäristöterveysryhmän väitöskirjatutkija Marjo Seppänen kollegoineen havaitsi tutkimuksessaan, että taajaan asutuilla alueilla ja kaupungeissa asuvilla henkilöillä oli suurempi riski vaikeille masennusoireille. Viheralueiden runsaus puolestaan pienensi riskiä. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistossa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 5 489 osallistujaa, jotka olivat seurantahetkellä 46-vuotiaita. Osallistujilta selvitettiin masennusoireet sekä itseraportoitu ja kiihtyvyysmittareilla mitattu fyysinen aktiivisuus. Lisäksi tarkasteltiin heidän asuinympäristönsä […]
RECIPE ympäristöterveys

RECIPEn syksy oli täynnä tutkimusta ja tapahtumia

Hankkeemme loppuvuoden yhteenvedosta käy ilmi, että tutkijoillamme on pitänyt kiirettä. Muutamaan kuukauteen on mahtunut monenlaisia tapahtumia, tutkija- ja sidosryhmäyhteistyötä sekä tietysti tutkimustyön etenemistä. RECIPE-tutkimus: Vihreä ympäristö lisää liikkumista Syyskuussa Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa RECIPEn ympäristöterveyden tutkimusryhmä ODL Liikuntaklinikan tutkija Maija Korpisaaren johdolla havaitsi, että vihreä asuinympäristö lisää miesten […]