Tämän kevään tutkijaseminaari pidettiin 8.–9.4. Helsingissä Filha ry:n järjestämänä. RECIPEn tutkijat ympäri Suomen kokoontuivat Töölöön paikan päälle ja etäyhteyksien päähän esittelemään meneillään olevaa tutkimusta ja hahmottelemaan tulevia suuntaviivoja.
Tähänastisesta tutkimuksesta saadut keskeiset tulokset esiteltiin työpaketeittain.
Viestintähaasteita ja tietoaukkoja
Vuorovaikutuksen ja viestinnän tutkimusryhmässä on tarkasteltu korona-ajan viranomaisviestintää. Ryhmän tutkijoiden Anelma Lammin ja Daniela Eklundin mukaan tutkimuksessa haastatellut asiantuntijat luokittelivat koronaviestinnän suurimmiksi haasteiksi aika- ja henkilöresurssien puutteen, ristiriitaiset viestit, tietosisällön vajavuuden ja puuttuvan tutkimusnäytön, sekä poliittiset paineet. Viestinnän toimivuus vaatisi muun muassa toimijoiden viestintävastuiden tarkempaa määrittelyä, viestinnän parempaa koordinointia ja ristiriitaisten viestien ennakointia.
Tutkimusryhmässä tutkitaan yhteistyössä kaupunkisuunnittelun ryhmän kanssa myös informaation ja tiedon käyttöä pandemiankestävien kaupunkiympäristöjen monialaisessa suunnittelussa ja kehittämisessä. Kaupunkisuunnittelun päätöksentekoprosesseihin osallistuvien tahojen tiedontarpeet vaihtelevat, ja myös tietoaukkoja esiintyy. Pandemian kaltaisten poikkeustilanteiden edessä erilaiset tiedontarpeet ja tietoaukot korostuvat.
Kaupunkisuunnittelun tutkimusryhmän mukaan ekososiaalinen kokonaiskestävyysviitekehys on otettava pandemiakestävän kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi. Kaupunkisuunnittelu on kytkettävä kokonaisturvallisuusajatteluun, sillä pandemia on voimistanut tarvetta kaupunkisuunnittelun ja kansanterveyden edistämisen välillä.
”Vuotavan katon ongelma”
Terveyshistorian tutkimusryhmässä on pohdittu, millaisia oppeja voimme ammentaa pandemioiden historiasta. Kuten aiemmissakin pandemioissa, myös koronapandemian aikana valmistautumisessa ja pandemia-ajan päätöksenteoksessa nojattiin enemmän tai vähemmän luotettavaan ja perusteellisesti analysoituun aiempaan kokemukseen. Kaikki mahdollisuudet on pandemioiden suhteen pidettävä mielessä. Pandemioiden kehityskulku riippuu taudinaiheuttajan ja väestötekijöiden lisäksi sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä, joten niitä ei voi sulkea pois ”ympäristön” käsitteestä.
Ryhmää johtava Heini Hakosalo vertasi pandemioiden historiasta saatuja oppeja “vuotavan katon ongelmaan”: kun sataa, kattoa ei voi korjata, mutta kun tulee jälleen poutaista, asiaan ei haluta laittaa resursseja. Sateeseen on syytä varautua hyvän sään aikana, mutta eri asia on, löytyykö siihen poliittista tahtoa.
Kaikki vihreys on hyväksi
Luonnon monimuotoisuuden tutkimusryhmä on Hannu Fritzen johdolla saanut alustavia tuloksia siitä, että mikä tahansa vihreys kaupunkiympäristössä on todennäköisesti mikrobitasolla hyvä asia. Tästäkin syystä kaupunkimetsien suojelu on tärkeää. Ympäristöterveyden ryhmän tämänhetkiset tutkimustulokset kannattavat samaa näkemystä mikrobitasoa laajemminkin. Asuinympäristön vihreys ja luontoalueiden monimuotoisuus ovat positiivisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen, joten vihreitä ja monimuotoisia luontoalueita tulisi säilyttää ja lisätä asuinalueilla ja kaupungeissa. Lisäksi vihreys on yhteydessä pienempään masennusoireiden riskiin ja suurempi kaupunkimaisuuden aste suurempaan masennusoireiden riskiin.
Ratkaisut ja politiikkasuositukset mietinnässä
Olennainen osa strategista tutkimusta on luoda erilaisia vaikuttavuustavoitteiden mukaisia ratkaisuja ja politiikkasuosituksia, joissa tutkittu tieto pääsee konkreettiseen käyttöön. Näitä tavoitteita silmällä pitäen toisen seminaaripäivän työpajoissa hahmoteltiin esimerkiksi kaupunkien ja maankäytön suunnitteluun liittyviä ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja.
Haasteet liittyvät muun muassa tietoaukkoihin, suunniteltuihin haavoittuvuuksiin, kaupunkien viherympäristöjen kehittämiseen, informaatiotulvan jäsentämiseen ja aktiivisia liikuntatapoja suosivaan yhdyskuntarakenteeseen. Tutkimuksista nousevien viestien kirkastamisen ohella tärkeää on miettiä myös, millä tavoin ne saadaan esille riittävän näkyvästi, jotta vaikuttavuustavoitteisiin päästäisiin. Sopivien ratkaisujen löytäminen vaatii oikeiden sidosryhmien ja tahtotilan lisäksi rahaa.
