Epidemiat kaupunki­suunnittelun historiassa

RECIPE lisää historiallista ymmärrystä pandemioiden ja tartuntatautien ehkäisystä kaupunkisuunnittelun avulla

Kaupungit ovat olleet tartuntatautiepidemioiden keskuksia vuosisatojen ajan. Jo keskiajan ruttoepidemioihin reagoitiin rajoittamalla ihmisten liikkumista kaupungissa ja ennen kaikkea eri kaupunkien ja maaseudun välillä. Karanteenit, eristyssairaalat ja cordon sanitairet ovat säilynet keinovalikoimassa tähän päivään saakka. 1800-luvun puolivälissä urbaanin infrastruktuurin kehittäminen (viemäröinti, sanitaatio, kaupunkitullit) alettiin nähdä avainkeinona luoda kaupungeista terveellisempiä paikkoja. Tartuntatautien uhka oli merkittävä peruste, kun Euroopan kaupunkien keskiaikaiset keskustat purettiin ja uudistettiin 1800-luvun jälkipuolella. 1900-luvun jälkipuoliskolla tartuntatautiepidemioiden uhka väistyi Euroopassa, mutta säilyi akuuttina kehitysmaissa.

RECIPE-hankkeessa tarkastellaan neljän erilaisen tapaustutkimuksen kautta, miten tartuntatautiepidemiat ja niiden uhka ovat muokanneet kaupunkeja, millaiset kaupungit on nähty terveellisinä ja miten epidemiaturvallisuutta on käytännössä pyritty edistämään. Hankkeessa vertaillaan suomalaista kehitystä eurooppalaiseen ja afrikkalaiseen ja etsitään historiasta esimerkkejä siitä, millaiset ratkaisut ovat tehneet kaupungeista epidemiaturvallisempia ympäristöjä ja millaiset taas haavoittuvampia.