Liikkumattomuus on maailmanlaajuinen haaste, joka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta sekä aiheuttaa valtavia kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle. RECIPE-tutkija Mikko Kärmeniemi kollegoineen tarkastelevat tuoreessa artikkelissaan kaupungin aktiivisen liikenteen toimintapolitiikan yhteyttä kaupunkilaisten fyysiseen aktiivisuuteen.
”Aiemmissa tutkimuksissa kaupunkisuunnittelu sekä sitä ohjaavat maankäyttö- ja liikennepolitiikka ovat tunnistettu merkittäviksi liikkumattomuuden lähteiksi”, kertoo Kärmeniemi.
Kärmeniemen ja kollegoiden tutkimus käsittelee aktiivisen liikenteen (kävely, pyöräily ja joukkoliikenne) toimintapolitiikkaa sekä kaupunkirakenteen kehityksen yhteyttä kulkutapavalintoihin Oulussa aikavälillä 1998–2016. Määrällisen analyysin lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kaupungin maankäyttöön ja liikenteeseen liittyviä dokumentteja laadullisin menetelmin. Toimintapolitiikan analyysissä ilmenneet keskeiset yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun teemat käsittelevät kaupunkirakenteen eheyttämistä ja tiivistämistä, palveluiden saavutettavuuden parantamista ja toimintojen sekoittumista aluekeskuksissa, keskustan kehittämistä ja aktiivisen liikenteen kulkutapaosuuden kasvattamista.
Tuloksista ilmenee, että kaupunkirakenne kehittyi suotuisasti sisemmällä kaupunkialueella, missä myös aktiivisen liikenteen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen määrä kasvoi suhteessa autoiluun. Kokonaisuudessaan aktiivisen liikenteen osuus kuitenkin laski, koska kaupunkirakenteen hajaantuminen jatkui ja autoriippuvuus lisääntyivät ulommalla kaupunkialueella eli kaikkiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ei päästy. Tulokset siis osoittavat, että kaupunkirakenteen kehitys on yhteydessä aktiivisten kulkutapojen valintaan. Tiiviiden ja toiminnoiltaan sekoittuneiden asuinalueiden kehittäminen ja investoinnit aktiivisen liikenteen infrastruktuuriin voivat olla merkittäviä keinoja ehkäistä väestön liikkumattomuutta ja siitä aiheutuvia terveysongelmia. Nämä toimenpiteet vaativat kuitenkin kuntatason päättäjiltä vahvaa poliittista johtajuutta.
Kärmeniemen mukaan tutkimuksissa on osoitettu, että fyysisellä aktiivisuudella on myönteisiä vaikutuksia immuunijärjestelmän toimintaan ja infektioista toipumiseen. Liikkumattomuuteen liittyvät krooniset vaivat voivatkin olla riski vakaville koronaoireille. Pandemian aikainen kontaktien rajoittaminen on voinut vaikuttaa ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen ja sitä kautta myös psyykkiseen terveyteen.
Kärmeniemi painottaakin, että näistä syistä panostaminen kävelyyn ja pyöräilyyn kaupunkisuunnittelussa on väestötasolla yksi parhaista keinoista edistää asukkaiden fyysistä aktiivisuutta.
”Meillä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi näyttöä siitä, että pärjäävätkö ihmiset, jotka asuvat fyysistä aktiivisuutta ja immunologista terveyttä edistävässä ympäristössä paremmin myös pandemiaolosuhteissa”, Kärmeniemi toteaa.
RECIPEn ympäristöterveyden tutkimusryhmä paneutuu tähän haasteeseen tutkimalla elinympäristön ja terveyskäyttäytymisen yhteyksiä immunologiseen terveyteen ja tartuntatauteihin.
Kärmeniemi, Mikko; Lankila, Tiina; Rönkkö, Emilia; Nykänen, Kari; Koivumaa-Honkanen, Heli, & Korpelainen, Raija (2022). Active transportation policy and practice in the city of Oulu from 1998 to 2016 – A mixed methods study. Journal of Transport and Land Use, 15(1), 691–708. Lue artikkeli
