Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten asuinympäristön viheralueiden määrä ja laatu sekä etäisyys erityyppisiin sinisiin alueisiin (vesistöihin) liittyvät kiihtyvyysmittarilla mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen (PA) aikuisilla, joilla on erilaiset päivittäiset aktiivisuustasot.
RECIPE-hankkeen tutkijoista ryhmässä olivat mukana Katja Kangas, Soile Puhakka, Tiina Lankila ja Raija Korpelainen.
Tutkittavana oli 5 470 aikuista Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistosta. Osallistujien sosio-demografisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä ympäristöominaisuuksien assosiaatioita kevyeen fyysiseen aktiivisuuteen (LPA) ja kohtalaisesta voimakkaaseen fyysiseen aktiivisuuteen (MVPA) analysoitiin lineaarisilla sekamalleilla.
Tulokset osoittivat, että suurempi asuinympäristön metsäpinta-ala liittyi korkeampaan LPA-arvoon niillä, joilla oli korkea päivittäinen kokonaisaktiivisuustaso. Metsien suuri osuus asuinympäristöstä liittyi puolestaan pienempään MVPA-arvoon niiden joukossa, joilla oli alhainen päivittäisen aktiivisuuden taso. Puustorakenteeltaan monimuotoiset tai merta lähellä olevat ympäristöt yhdistettiin korkeampaan MVPA:han korkean fyysisen aktiivisuuden ryhmässä.
Monipuolinen luonto voi kannustaa vapaa-ajan aktiviteetteihin lähiluonnossa. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että yksilöiden henkilökohtaiset ja sosioekonomiset muuttujat näyttivät liittyvän LPA:han ja MVPA:han voimakkaammin kuin ympäristöominaisuudet.
Tutkimus julkaistiin Leisure Sciences -lehdessä.