Puijo / © Vicente Serra, Kuopion kaupunki
Torstaina 27.4.2023
Millaisilla kaupunkiympäristön viheralueilla kuopiolaiset mieluiten viettävät aikaansa, ja mitä hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksia ne tarjoavat kaupunkilaisille? Näihin kysymyksiin paneuduimme keväällä 2022 toteutetun ”Kuopion keskustan tärkeät viheralueet” karttakyselyn avulla.
Kyselyn tulosten mukaan osalle kaupunkilaisista viheralueiden houkuttelevuus liittyy nimenomaisesti luonnonrauhaan, hiljaisuuteen ja ”silleen jättämiseen”. Toisaalta vastaajat arvostivat myös siisteyttä, palveluita ja viheralueiden korkeaa hoitoastetta. Houkuttelevuutta vähentäviksi tekijöiksi mainittiin epäsiisteys ja roskaisuus, alueiden tai reittien ruuhkaisuus sekä melu. Erilaisten aktiviteettien kirjo vaihteli, mutta erityisesti vastauksissa painottuivat lenkkeily sekä toisaalta maiseman ja luonnon tarkkailu. Avovastausten perusteella korona-aika on myös osin muuttanut viheralueiden merkitystä osalle kaupunkilaisista. Pandemiarajoitusten aikana yhteinen ulkoiluhetki lähiviheralueella on ollut monelle tärkeä mahdollisuus virkistäytyä tai tavata läheisiä. Osa koki löytäneensä luonnon hyödyt, sen sijaan jo aiemmin runsaasti kaupunkiluontoa hyödyntäneiden mielestä lisääntynyt käyttäjämäärä on myös tuonut monia haittoja, kuten roskaisuutta ja ruuhkia.
Jatkokysymyksemme on, miten kaupunkisuunnittelun keinoin voitaisiin lisätä kaupunkilaisten lähiviheralueista saamaa hyvinvointihyötyä, ja toisaalta vähentää niiden hyödyntämiseen liittyviä esteitä? Tiedämme, että kaupunkien strateginen suunnittelu ja kaavoitus mahdollistavat niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvointia tukevien elinympäristöjen toteutuksen. Ihmiset eivät esimerkiksi voi toteuttaa kestävää arkiliikkumista tai kierrättää, mikäli toiminnan mahdollistava infrastruktuuri puuttuu. Hyvinvointia edistäviä kaupunkiympäristöjä voidaan siis määrätietoisesti suunnitella ja rakentaa, mutta toisaalta yksilön valinnoilla on keskeinen merkitys hyötyjen saamiseen. Ensin on tunnistettava, miten ja mihin suuntaan ympäristömme ohjaa meitä toimimaan, ja millaisia oletusvalintoja kaupunkilaiset tekevät arjessaan.
Ideaalitilanteessa kaupunkisuunnitteluratkaisujen tulisi olla oletusarvoisesti terveysvaikutteisia (healthy-by-default). Vaikutusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemme soveltuvia työkaluja sekä tietopohjaa, joiden kehittämiseen RECIPE-tutkimuksessa tähdätään.
Tutkimustamme varten halusimme selvittää, millaisia hyvinvointiaktiivisuuteen kannustavia ideoita Kuopion kaupungin omat asiantuntijat nostaisivat esille kaupunkiympäristössä. Ideoita saatiin noin kahdeksankymmentä kappaletta seitsemältä eri toimialalta. Vastauksen luokiteltiin neljään eri ”koriin” sen perusteella, minkä tyyppistä toimenpidettä ne pääsääntöisesti edustivat, joskin moni idea sisälsi elementtejä useista kategorioista. Jatkotyössä aiommekin tutkia makrotason rakenteiden ohella pienen mittakaavan edullisesti ja nopeasti toteutettavien ”hyvinvointituuppauksien”[1] roolia osana kaupunkisuunnittelijan työkalupakkia. Nämä kytkeytyvät läheisesti niin kutsuttujen luontolähtöisten suunnitteluratkaisujen kehittämiseen.
Positiiviset haasteet ja kaupungin lukeminen
Ensimmäinen kategoria edusti tuuppausideoita, joilla pyritään lisäämään fyysistä aktiivisuutta. Vastauksissa mainittiin muun muassa lenkkeilyreittien varsille etappimerkinnöin tai nopeusmittarein varustetut ”kiihdytyssuorat” positiivisen aktiivisuushaasteen luomiseen. Positiivisen haastamisen ohella hyvinvointitarjoumien [2] houkuttelevuutta voidaan lisätä leikillisyyden ja pelillistämisen keinoin, mistä tunnettu esimerkki ovat soivat pianoportaat tukholmalaisella metroasemalla. Pohjoismaiden ensimmäinen sähköavusteinen kaupunkipyöräjärjestelmä Vilkku näkyvänä osana Kuopion kaupunkirakennetta on paikallinen esimerkki fyysistä aktiivisuutta lisäävästä hyvinvointitarjoumasta. Kaupunkipyörän käyttöönoton houkuttelevuutta voidaan lisätä korostamalla asemien sekä pyöräilyväylien ensisijaista asemaa osana julkista liikennejärjestelmää. Onnistuessaan myös digitaaliset ratkaisut tukevat käyttöönoton helppoutta ja positiivista käyttökokemusta.
Vilkku-fillarit / © Tiina Kilvensalmi, Kuopion kaupunki
Toisen kategorian muodostivat tuuppausideat, joilla pyritään lisäämään tietoa oman toiminnan vaikutuksista hyvinvointiin tai korostamaan ympäristön hyvinvointitarjoumia. Informaatiotuuppaus voi olla esimerkiksi välitön palaute, kuten tieto paljonko päästöjä jäi syntymättä tai kaloreita kului. Pandemianaikainen esimerkki informaatiotuuppauksesta ovat olleet suositukset turvavälien pitämisen tärkeydestä, joita on maalattu katuun tai julkisten tilojen lattiaan. Vastauksissa nostettiin esille myös lukuisia esimerkkejä toimista, joilla voitaisiin lisätä kaupunkiympäristön ”piilevien” hyvinvointitarjoumien näkyvyyttä. Tyypillisesti nämä ovat opasteita, materiaaleja, värejä tai valaistusratkaisuja, joilla korostetaan ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi virkistäytymiseen. Informaatiotuuppauksilla voidaan herätellä kaupunkilaisia näkemään ympäristössä tiettyjä ominaispiirteitä tai tuoda näkyväksi paikallisia merkityksiä.
Oletusvalinnat ja kitkaton kaupunki
Kolmas kategoria koostui tuuppausideoista, joilla pyritään muuttamaan ympäristöllistä oletusvalintaa. Esimerkiksi erityisleveät, näkyvällä värityksellä ja pintamateriaaleilla korostetut jalankulku- ja pyöräilyväylät haastavat totuttua kulkutapahierarkiaa suhteessa autoihin. Voimme hyvin tiedostaa hyvinvointia tukevat tai ympäristöarvojemme mukaiset valinnat, mutta käytännön arjessa ne jäävät usein taka-alalle helppojen ja tuttujen vaihtoehtojen vuoksi.
Pienikin oikeinkohdennettu tuuppaus voi johtaa pysyviin tottumuksiin, kun oletusvalinnan kynnys on ensin ylitetty.
Oletusvalinnat vaikuttavat vahvasti siihen, valitsemmeko hissin vai portaat, kaupunkipyörän vai auton. Oletusvalinnat voivat kuitenkin muuttua erityisesti silloin, kun vaihtoehtoinen hyvinvointia edistävä valinta on helppo tehdä.
Neljäs kategoria koostui tuuppausideoista, joilla pyritään sujuvoittamaan toimintaa tai poistamaan kitkaa. Kitka on hiekkaa toimintaympäristömme rattaissa, oli kyse sitten verkkosivujen lomakkeen täyttämisestä tai fyysisen ympäristön ominaisuuksista. Kyselyvastauksissa mainittiin hyvinvointia tukevan kaupunkiympäristön esteinä kevyenliikenteen kannalta vaaralliset tienylitykset. Konkreettista kitkaa voi syntyä esimerkiksi jalkakäytävien hiekoitustavasta talvella, mikä estää pulkan tai potkukelkan käytön. Hyvinvointituuppauksia voidaan myös kohdentaa erityisryhmien kuten esimerkiksi ikääntyneiden toimijuuden vahvistamiseen sekä sosiaalisten kontaktien lisäämiseen kaupunkiympäristössä. Oletusarvona on oltava saavutettavuus, esteettömyys ja turvallisuus. Hyvä valaistus sekä hyvin hoidetut kadut myös talviaikaan helpottavat iäkkäiden ulkona liikkumista ja omatoimisuutta. Kuopion ainutlaatuista rännikatujen verkostoa voitaisiin kehittää tästä näkökulmasta esimerkiksi luomalla ikäihmisille kitkaton ”hyvinvointiraitti” palvelutalolta lähimpään kauppaan ja puistoon.
© Vicente Serra, Kuopion kaupunki.
© Vicente Serra, Kuopion kaupunki.
Kohti liikuttavaa ja terveyttä tukevaa kaupunkia
Edellä kuvatut Kuopion kyselyvastaukset tulevat muun aineiston ohella olemaan tutkimuksen ja yhteiskehittämisen pohjana RECIPE Refinery -työpajoissa, joissa kehitämme ratkaisuja pandemiakestäviin ja hyvinvointia tukeviin kaupunkeihin. Kuopion keskeisen kaupunkialueen muodostama sini-viherrakenne eli vesistöt ja luonto muodostavat erityisen hyvän lähtökohdan luontolähtöisten hyvinvointitarjoumien ja -tuuppauksien tunnistamiselle, suunnittelulle ja toteutukselle.
Kehitettyjen ratkaisujen sekä työkalujen avulla pyritään pohjimmiltaan terveyshyötyihin. Niiden käyttöönoton edellytyksiä, muutoksia tiedoissa ja asenteissa sekä kaupunkisuunnittelun toimintatavoissa on tarpeen jatkossa tutkia.
Tarvitsemme lisää ymmärrystä siitä, miten tutkittu tieto muuttuu toimintatavoiksi, käytännöiksi, suosituksiksi tai suunnitteluohjeiksi kaupunkisuunnittelun arjessa.
Vaikka pandemia on lähtökohtaisesti globaali haaste, on ratkaisuja kehitettävä eri tasoilla politiikkatoimista ihmisen mittakaavatason taktiikoihin. COVID-19 ei ehkä johda mullistaviin muutoksiin rakennetun ympäristön isossa kuvassa ainakaan lyhyellä aikavälillä, sillä kaupunkiympäristön muutos on pitkä prosessi. Pandemia on kuitenkin jo vaikuttanut tapaamme olla vuorovaikutuksessa elinympäristöömme, kun olemme joutuneet opettelemaan uudenlaisia tapoja navigoida kaupunkitilassa tartuntatautiriskin varjossa. Pandemia on myös osittain nopeuttanut toimenpiteitä, jotka liittyvät kaupunkien viherryttämiseen ja tilan valtaamiseen kevyelle liikenteelle. Tarvitsemme kaupunkisuunnittelun menetelmäpalettiin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta edistäviä ratkaisuja eri mittakaavatasoilla, joita voimme soveltaa ilmastokriisin, liikkumattomuuskriisin sekä mahdollisten uusien tartuntatautikriisien torjumiseksi.
[1] Ajatuksen taustalla on James Gibsonin esittämä tarjoumateoria (eng. Affordance theory) ihmisen ja ympäristön toimintamahdollisuuksien välisestä suhteesta.
[2] Ajatuksen taustalla on Richard Thalerin ja hänen kollegansa Cass Sunsteinin esittämä käyttäytymistaloustieteeseen pohjautuva tuuppausteoria (eng. Nudge theory), jonka mukaan ympäristön sisältämistä vihjeistä toimia hyvinvointiamme edistävään suuntaan. Lukuisilla suurkaupungeilla on erityinen ”Nudge Unit”, jonka tehtävänä on tukea julkishallintoa ja viranomaisia ymmärtämään paremmin kaupunkilaisten tarpeita ja auttaa kehittämään vaikuttavia ratkaisuja.
Dosentti Emilia Rönkkö, Oulun yliopisto
Kirjoittaja on RECIPE-hankkeen Kaupunkisuunnittelun tutkimusryhmän johtaja
