RECIPE-hankkeen Rotunda-etäseminaarissa 8.10. käytiin läpi hankkeen tähänastisia tutkimustuloksia ja pohdittiin tulevaisuutta teemalla ”Ratkaisuja ja suosituksia vastustuskykyisen kaupungin suunnitteluun”. Kuulolla oli monikymmenpäinen joukko hankkeemme sidosryhmien edustajia ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Seminaarin avauspuheenvuorossaan konsortiojohtaja, professori Helka-Liisa Hentilä muistutti maankäyttö- ja rakennuslakiin pohjautuen, että alueidenkäytön ja rakentamisen ohjauksen tavoitteena on terveellinen elinympäristö. Siihen liittyvä tietopohja ja käytännöt kuitenkin kaipaavat edelleen kehittämistä.
Mikä on tiheyden ja terveyden suhde?
Terveyshistorian tutkimusryhmän tutkijatohtori Annukka Sailo kertoi esityksessään tiheyden ja terveyden suhteesta kautta aikain. Sailon mukaan tiiviin kaupunkisuunnittelun terveysvaikutukset ovat aina sidoksissa aikaan ja paikkaan, myös tarttuvien tautien osalta. Terveysvaikutuksilla perustellut ratkaisut kaupunkien liialliseen tiiviyteen ja ahtauteen ovat aiheuttaneet sosiospatiaalisen eriarvoisuuden kasvua ja sen myötä lisää terveysongelmia. Toisaalta myös tiivistäminen voi johtaa samaan lopputulokseen.
Sailo totesi, että pohjoismaisessa kontekstissa, jossa luontoa, raitista ilmaa, peruspalveluita ja julkisia liikenneyhteyksiä on kattavammin tarjolla, kaupunkirakenteen hajauttaminen tai tiivistäminen eivät ole johtaneet saman mittaluokan ongelmiin kuin muualla. Riskit ovat silti olemassa ja ne on otettava huomioon.
Professori Tiina Ikäheimo ja tutkijatohtori Henna Hyrkäs-Palmu ympäristöterveyden tutkimusryhmästä esitelmöivät kaupunkien asukastiheyden, säätekijöiden ja viheralueiden vaikutuksesta hengitystieinfektioesiintyvyyteen. Ihmisten suuri liikkuvuus lisää kohtaamisia ja siten tartuntatautiriskiä, mutta Ikäheimon ja Hyrkäs-Palmun tutkimusten mukaan tiiviisti rakennettujen kaupunkien yhteys infektioherkkyyteen on epäselvää.
Tutkimuksissa havaittiin myös, että kaupunkien alhainen lämpötila liittyi lisääntyneeseen hengitystieinfektioriskiin, ja kosteuden ja tuulen yhteydet infektioihin vaihtelivat. Suurempi väestöntiheys kaupungeissa lisäsi hengitystietartuntojen määrää. Muilta osin kaupunkiympäristöjen ominaispiirteiden yhteyttä säätekijöihin tai infektioihin ei ollut tutkittu. Kaupunkien vihreyden ja hengitystieinfektioiden välillä ei havaittu olevan yhteyttä.
Kaupunkimetsiä on varjeltava ja viheralueita kehitettävä
Luonnon monimuotoisuuden tutkimusryhmän johtaja, tutkimusprofessori Hannu Fritze ja erikoistutkija Katja Kangas Luonnonvarakeskuksesta kysyivät esityksessään, kohtaavatko kaupunkilaiset erilaisia mikrobeja viherympäristöissään. Heidän tutkimuksensa mukaan rakennetut ja avoimet viheralueet tarjoavat melko samanlaiset maaperän mikrobikontaktit, joskin taajamametsät eroavat. Kuitenkin jopa 55 prosenttia bakteereista ja 40 prosenttia sienistä oli yhteisiä kaikille viheraluetyypeille.
Fritzen ja Kankaan mukaan kaupunkimetsät tarjoavat arvokkaan ja erilaisen yhteyden maaperän mikrobistoon. Vahvana viestinä onkin, että kaupunkimetsiä tulee varjella. Asukkaat arvostavat erilaisia viheralueita, ja kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa tämä huomioon erityyppisin istutuksin rakennetuilla viheralueilla.
Tutkijat Mikko Vaaramo ja Mikko Kärmeniemi ympäristöterveyden tutkimusryhmästä käsittelivät rakennetun ympäristön, elämäntapasairauksien ja tartuntatautien yhteyksiä sekä liikkumattomuudesta aiheutuvia kustannuksia. Kävely-ystävälliset asuinalueet vaikuttivat vähentäneen COVID-19-sairaalahoidon tarvetta ja kuolemantapauksia. Tämä oli ennen kaikkea seurausta fyysisen aktiivisuuden positiivisista vaikutuksista immuunijärjestelmän toimintaan sekä liikalihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemiseen. Kärmeniemen mukaan fyysinen aktiivisuus on keskeinen mekanismi, joka yhdistää rakennetun ympäristön kroonisten ja tarttuvien tautien dynamiikkaan. Kaupunkisuunnittelijoiden tulisikin jatkaa tiiviiden, käveltävien ja viheralueita sisältävien ympäristöjen kehittämistä, sillä ne tarjoavat merkittäviä hyötyjä ympäristön, liikenteen, terveyden ja taloudellisen elinvoimaisuuden kannalta.
Kohti uutta planetaarisen terveyden paradigmaa
Seminaarin lopuksi kaupunkisuunnittelun tutkimusryhmän johtaja Emilia Rönkkö puhui terveysvaikutusten arvioinnista, vaikuttavuudesta ja planetaarisen terveyden paradigmasta. Planetaarinen terveys (Planetary Health) tarkoittaa systeemistä tapaa tarkastella ihmisen ja muun luonnon välisiä yhteyksiä korostaen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin riippuvuutta luonnonjärjestelmien tasapainosta.
Rönkkö sivusi esityksessään myös tekeillä olevaa ja myöhemmin julkaistavaa RECIPEn politiikkasuositusta, jossa hahmotellaan pandemiankestävää kaupunkisuunnittelua osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Tarkoituksena on löytää yhteinen tietopohja ja työkalut, joilla päästään kohti yhteisen terveyden arviointia. One Health (OH) eli yhteinen terveys on ajattelutapa, jossa tunnistetaan, että ihmisten terveys on sidoksissa sekä muiden eläinten terveyteen että yhteiseen ympäristöömme.
Rönkkö totesi, että vaikutusten arviointi on kaupunkisuunnitteluprosessissa merkittävä tekijä, joka tulisi pitää mukana koko prosessin ajan. Vaikutusten arvioinnin tehtävä on varmistaa, että haavoittuvimmassa asemassa olevat väestöryhmät ja eliölajit saisivat mahdollisimman suuren hyvinvointihyödyn.
